täällä nyt!

Suomen perustuslaissa ja hallitusmuodossa itsenäisyytemme aluksi julistettiin ylväästi mielipiteen ja julkaisemisen vapaus kaikille kansalaisille kuuluvaksi perusoikeudeksi.

Historia on välillä kääntänyt kasvonsa tälle ylevyydelle, ja kirjapainoja on tuhottu ja toimittajia vangittu vuosien kuluessa.

Julkaisemisen vapaus on ollut kuitenkin käytännössä teoriaa, sillä painotuotteen tekeminen on ollut sen verran arvokasta puuhaa, ettei siihen kaikilla ole ollut mahdollisuutta. Viimeistään julistaminen on kuitenkin tyssännyt jakelemisen vaikeuteen.

Lehtien yleisönosastot ovat tietenkin arvokkaita väyliä mielipiteen ilmaisuille ja hyvässä lehdessä mielipiteiden runsaus näkyy ja sen annetaan näkyä.

Mutta viime kädessä lehden omistaja päättää, mitä lehdessä julkaistaan ja piste.

Oikein kriittisellä hetkellä sananvapaus horjuu ja kaikkien mielipiteiden ei anneta tulla julkisuuteen.

Hyvänä, tai pikemminkin pahana, esimerkkinä oli EU-äänestystä edeltävä aika, jolloin kriittisten mielipiteiden esittäjien suut tukittiin. Ei julkaistu erimielisten kirjoituksia.

Tähän syntiin lankesi mm. Suomen Päälehti*, joka ajoi Suomea EU:hun kuin käärmettä pyssyyn!

* Helsingin Sanomat

Vasta nyt Uusi demokratia on todellisuutta julkaisemisen ja sanomisen vapaudessa.

Internet on tuonut mahdollisuuden lähes jokaiselle.

Tästä Nettisanomat on esimerkki: kerran viikossa mielipiteet esille kaikkien luettaviksi.

Jotta kuitenkin pysyttäisiin maanpinnalla tähän lopuksi kaksi aikaisemmissa numeroissa julkaistua dilemmaa:

Dilemma: Kuinka kirjoittaa sellaisille ihmisille, joilla ei ole välinettä tämän lukemiseen?
Kuinka kirjoittaa sellaisille ihmisille sellaisten ihmisten asioista, joista he eivät välitä? (29.07.99)

Dilemma2: Miten nämä sivut voivat löytyä valtamerestä tai sen pohjalta? (05.08.99)

(Nettisanomat 17.08.99 pm)