|  torstaina 10. toukokuuta 2001. Sanomisen ja julkaisemisen vapautta vuodesta 1999. |  
          Tehkää jotakin!  Etsi arkistosta! | |||
| sonta- ja potkut-sivu 10.05.01. uusin 
          lehti | Muut 
        lehdet: Anneli "Sonta" Sundberg on keksinyt monta hauskaa nimitystä työttömille nuorille. Muut 
          lehdet: Muut 
          lehdet: | ||||
| SHERIFFI, HIGH NOON | Fred Zinnemann 1952. Sunnuntaina 13.05.01 TV1:ssä. | |||||
| etusivu 10.05.01. uusin 
          lehti linkit | Muut 
          lehdet: 
           Saavuin paikalle kuullakseni, pystyvätkö tuhannet työpajat ja projektit ja elämyskurssit tekemään kunnon eläkkeenmaksajia nuorista, jotka nousevat sängystä vain parannellakseen krapulaansa, hankkiakseen piikin tai varastaakseen auton.  
          Sain selville, ettei syrjäytyneitä tai syrjäytyviä 
          nuoria saa leimata syrjäytyneiksi tai syrjäytyviksi. Miksi 
          heitä pitää kutsua? En todella tiedä: moniongelmaisiksi, 
          yhteiskunnan uhreiksi, elämänhallintavammaisiksi, arvokapinallisiksi? 
 Helsingin Sanomien toimituksellinen johto oli pyyhkinyt vihjailevasta uutisesta Ahteen nimen pois, kun näyttö tulkittiin vajaaksi. Tätä Nykänen ei hyväksynyt, vaan hän lähti sotaan Helsingin Sanomien vastaavaa päätoimittaja Janne Virkkusta vastaan. Janne Virkkunen ei suostunut alaisensa Harri Nykäsen julkiseen teilaukseen Nelosen suorassa lähetyksessä. Hän jättäytyi siitä pois. Virkkusen menettely oli ymmärrettävä ja oikea. sillä työelämän säännöt ovat päälaellaan, sekasortoa aiheuttavia, jos alainen raastaa esimiehensä televisiossa mestattavaksi. Taistolaiset kommunistit pyrkivät tällaisiin käytänteisiin valtansa kukkuloilla 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin he haaveilivat Suomen muuttuvan Neuvostoliiton tuella kommunistiseksi maaksi. Tämän puolesta he sitkeästi ponnistelivat. Palaneen käryä-ohjelman eettisinä tuomareina liehakoineissa useissa henkilöissä kuohui taistolaisuuden historiallishenkinen veri. Onko Helsingin Sanomat todella sanomalehti, jossa kenellä tahansa toimittajalla on oikeus viedä oman yhtiönsä hallitukselle vastuullinen esimiehensä koko kansan piinapenkkiin, nolattavaksi ja häväistäväksi? Keskisuomalaisen toimituksessa moista tuskin kukaan edes yrittää. Mutta jos joku yrittäisi, silloin vaihtuisi joko toimittaja tai päätoimittaja. Keskisuomalaisessa työskennellään länsimaisen yhteiskunnan ja markkinatalouden johtamisen säännöillä. Talon sisäiset asiat ovat sisäisiä eikä niitä maailmalle pahansuopaisuuden talikoilla levitellä niin kuin valtio-omisteisessa, ajallaan äärivasemmistolaisten hillumassa Yleisradiossa tehtiin kauan. Sielläkin on jo melkein palattu normaaliin tilanteeseen. Vain viimeisiä provinsiaalisia, tunkkaisan menneisyyden korahduksia joskus pihahtelee ulkopuolisten ihmeteltäväksi." Keskisuomalainen 
          21.04.01  
 "Omituisia menettelytapoja", Leppänen pohtii. "Vanha eläkeläisnaisjuristi kutsutaan paikalle - eihän siinä Ahteella ollut minkäänlaisia selviytymisen mahdollisuuksia." Vanhana poliitikkona Leppänen ei voi hyväksyä sitä, että ministerinvalan vannoneen miehen sana painaa vähemmän kuin parin naisen. "Ahteen käyttäytymistapahan on ollut maan tapa", hän analysoi. "Hän tuli taputellen eduskuntaan eikä koe tehneensä väärin. Tapahtui kauhea ylireagointi! Eikä prosessia voinut pysäyttää! Demareilla on muutenkin kauhea tapa taputella, siellä naisetkin taputtelevat miehiä, se on sellainen taputtelukulttuuri!" Helsingin 
          Sanomat, Kuukausiliite 05.05.01  | 
 | |||
| SHERIFFI, HIGH NOON High Noon (1952) is possibly the all-time best Western film ever made - a successful box-office production by Stanley Kramer and directed by Fred Zinnemann. The Western genre was employed to tell an uncharacteristic Western tale without much violence, panoramic landscapes, or tribes of marauding Indians. The film's screenplay by Carl Foreman, written during a politically-oppressive atmosphere in the early 1950s when McCarthyism was rampant, was tightly scripted from a Collier's Magazine story titled The Tin Star by John W. Cunningham. In fact, the film's story has often been interpreted as a metaphor for the Hollywood blacklisted artists who faced persecution from the HUAC. This film tells the tale of a lone, stoic, honor-bound marshal/hero who was left desolate and abandoned by the Hadleyville townspeople he was sworn to protect, thereby sparing the civilized town the encroachment of barbaristic frontier justice brought by a deadly four-man gang. The film poster described the theme of the deserted marshal who stubbornly insisted on delaying his newly-married life with a pacifist Quaker wife in order to stay and confront the Millers: "The story of a man who was too proud to run." | Fred Zinnemann 1952. Sunnuntaina 13.05.01 TV1:ssä. | |||||
| etusivu 10.05.01. uusin 
          lehti linkit | Vuosi 
          kului, mikä muuttui? 
           Äitienpäivälehden 
          jutut ja kuvat vuosi sitten:  
          "Tämän hetken maailmassa aikuisen ahneus 
          menee aina lapsen onnen edelle." Jääkiekon 
          MM-kisojen loppuottelu sunnuntaina 14. toukokuuta 2000 Pietarissa. 
           | ||||
| SHERIFFI, HIGH NOON | Fred Zinnemann 1952. Sunnuntaina 13.05.01 TV1:ssä. | |||||